Olisi kaikenmoisia kivoja ideoita (piirtelyyn ja valokuvaukseen ja tarinoiden kirjoitteluun), muttei vain huvita. Runoja haluaisin kirjoitella, mutta niihin taas ei ole inspistä.. Väsäsin toki tällaisen lyhkäisen runon turhautuneisuuden hävittämiseksi.

Hukassa

Ei soinnun sointua
Ei tuulta, vaikka aallot lyövät

Kaksin yössä
Missä ovat tähdet?

Silmät tuijottavat kaukaisuuteen
ilman ajatuksia

Mikään ei näytä, kuulosta, tunnu miltään
ilman sokeaa sinihehkua
joka vaeltaa lumiaavikolla

Jaha, tässä sitten eräänä kouluaamuna unenpäpperössä kirjoitettu runo, jolle en ole edes nimeä viitsinyt keksiä.

Oranssinkirjavat perhoset
viiltävät ilmaa
tanssahdellen

Lyhyeksi jää lento
joskus tuuli auttaa
sade ei armahda

Yksikään ei selviä
masentavassa synkkyydessä
jääsuihkujen maassa

Näkymätön ilmavirta
kuin ajatuksia
riepottelee sinua

Päästä irti
anna tuulen viedä
niin pääset eteenpäin
vaiko sittenkin taaksepäin?

Joka tapauksessa
tuuli on valinta nimeltä
"en välitä"

Kuolet.

Respawn in 3... 2... 1...
Oh no! This is real life! --> no respawnz

Menin sitten tekemään dA-tilin (syyskyy.deviantart.com/) ja peräti yhden kuvan kerkesin sinne jo laittaa kokeeksi. Voin jo sanoa, etten tule tykkäämään kyseisen sivuston hämäristä säädöistä, kun yhden kuvan laittaminenkin oli jo niin tuskaista >:l

*mutisee* Tämmöisiä blogihommeleita... Mitenköhän minä tännekin eksyin >:l *Syyttävä sormi (of doom) osoittaa erästä nettikaveria!*

Noh, pistänpä heti yhden (minun tyypilliseen tapaani) angstisen runon tulemaan, kun kerran tässä olen.

Ääretön

Kahdeksan
kelluu maailmankaikkeuden rannattomassa meressä

Seitsemän
onni jättää toisen onnettomaksi

Kuusi
paholainen toisen taakkaa suurentaa

Viisi
pian lentää liian korkealle
hukkuen

Neljä
musta apila
ottaa vastaan pahuuden

Kolme
harmaata massaa

Kaksi
onneton kaiken ymmärtää
hirttäytyy tunteisiin

Yksi
pelastajan epäonnistuminen
vie toisen hengen

Nolla
kulttuuri vaatii itsemurhaa
kaikki alkaa alusta